Tältä pettäminen tuntuu

Luulin että parisuhteemme ongelmat ratkeavat kertomalla niistä Temppareissa deiteille. Monella treffikumppanillani oli enemmän kokemusta seurustelusta kuin minulla, vaikka olinkin porukan senioreita. Eivät kaikki ongelmat silloin vielä ratkenneet, mutta nyt jaksoja katsoessa ymmärrän suhteista, itsestäni ja ihmisten käyttäytymisestä taas enemmän.

Eihän tämä helppoa ole katsoa Temppareita ja palata uudestaan niihin tunnelmiin mitä kuvauspäivinä saarella eli. Mutta sitäkin opettavaisempaa, kun näkee tilanteet telkkarista jonkun toisen silmin ja on ehtinyt yhden kvartaalin jo sulatella tapahtumia. Tämä blogin kirjoittaminen on auttanut käsittelemään mietteitäni. Kiitos myös palautteesta mitä olette tänne tai mailiin kirjoittaneet! Teidän katsojien kommentit ovat tarjonneet kiinnostavia uusia näkökulmia. Osallistujadiiliin kuului onneksi myös ammattiapua.

Kannattaako tunnustaa jos pettää? Tämä on klassinen ja vaikea kysymys. Tähän ei ole oikeaa vastausta, vaan riippuu tilanteesta. Ja siitä, mitä osapuolta draamassa edustat. Olen sitä mieltä, että hyvää suhdetta ei kannata heittää hukkaan yhden pettämisen takia. Mutta kannattaako kahden?

Iltanuotiovideo oli merkittävä käänne, sillä Sammy paljasti kahdella eri klipillä pettäneensä mua syksyllä. Ajattelin että olisin antanut anteeksi, jos Sammy olisi tunnustanut sen. Jos suhteellamme ei ole enää luottamusta niin mielestäni rehellisyys oli ainoa mitä meillä oli. Ei ihme jos meillä oli syksyllä vaikeaa, kun Sammy joutui yksin elämään salaisuutensa kanssa ja se verotti yhdessäolomme laatua. Suurin syy pettämisen tunnustamiselle on useimmiten oman olon helpottaminen. Joskus valehtelu on välittämistä.

Usempana päivänä saarella pohdin, pitäisikö laittaa vaihtoon työ- vai parisuhde. Nämähän eivät oikeasti ole riippuvaisia toisistaan, mutta olin tylsistynyt helppoon elämään ja kaipasin jotain uutta. Vai pitäisikö luopua molemmista? Työsuhde on minulle tärkeä keino toteuttaa itseäni ja siksi – valitettavasti – vietin suuremman osan ajastani töissä kuin kumppanini kanssa. Töissä saan tehdä asioita joista tykkään, joissa olen keskimääräistä parempi ja jotka ovat myös hyödyksi yhteiskunnalle. Työsuhteissakin tulee vastaan mutkia, joten kannattaako luovuttaa kun tie kääntyy?

Olen kiitollinen siitä, että minulla on toistaiseksi voimassaoleva työsuhde. Seurustellessa oletetaan myös, että ollaan toistaiseksi yhdessä, eikä silloin kuulu vilkuilla parempia kumppaneita. Vaikka olisikin tyytyväinen työsuhteeseen, moni etsii silti hiljaisesti vielä parempaa työpaikkaa. Kävin talvella työhaastattelussa toisessa työpaikassa, ja tästä asiasta luonnollisesti olin hiljaa töissä. Mietin monta kertaa, pitäisikö tämä teko tunnustaa työkaverille. Tältä petturuus tuntuu:

  1. Innostus jostain uudesta. Pitäisikö ottaa askel lähemmäksi?
  2. Jännitys siitä, mitä tästä tulee. Tästä voi seurata jotain parempaa. Jäänkö kiinni. Sanonko käyneeni “hammaslääkärissä”?
  3. Omien arvojen punnitseminen. Epäilys. Odotus.
  4. Seuraavat tuntemukset vaihtelevatkin tuloksen mukaan. En saanut tätä työpaikkaa ja olin ensin pettynyt, mutta sen jälkeen sain kuin sainkin jotain parempaa.

TIS treffit

Oli ihanaa saada uusi kämppis Oona! Oona on mua 10 vuotta nuorempi ja koin olevani hänelle isosisko. Hänen eloisuus ja puheliaisuus olivat kaivattu piristys saaren arkeen. Juhlimme Oonan kanssa Halloween-bileissä pisimpään ja vietimme nauruntäyteisiä jatkoja Jasun ja Janten parvekkeella.

5 vastausta artikkeliin “Tältä pettäminen tuntuu”

  1. Se mikä kellekin on tärkeää parisuhteessa vaihtelee kyllä tosi paljon. Itselleni luottamus ja sitä myöten tietty vapaus, on kaikkein tärkeintä. En ole yhtään mustasukkaista tyyppiä ja jos miehellä on naispuolisia ystäviä, ei haittaa, jos käy vaikka juhlimassa heidän kanssaan. Mutta se edellyttää tietysti sitä, että luotan, että suhteet ovat kaverillisia, eikä mitään tapahdu. Jos siis tulisin petetyksi, suhde loppuisi. En haluaisi suhdetta, jossa joudun epäilemään toisen puoliskon tekoja, kun emme ole yhdessä.

    Tämä TIS-kausi on herätänyt ajatuksia ja muistoja myös omasta elämästäni:
    Olen seurustellut kaksi kertaa pitkässä suhteessa ja molemmat ovat loppuneet ystävyyteen, kun olemme halunneet tulevaisuudelta eriasioita. Jälkimmäisessä suhteessa olin kuukauden vapaaehtoisena luomutilalla (asuin silloisen ”mieheni” kanssa ulkomailla hänen kotimaassaan) ja ihastuin siellä yhteen vapaaehtoistyöntekijään -vähän samanlainen kupla kuin tuo teidän TIS-kuplanne – poimittiin oliiveja keskellä aavikkoa olevalla keitaalla ja yksi kundi siellä vaan oli niin ihana. Itse en häntä edes huomannut ensin, mutta hän alkoi hakeutua seuraani, halusi jutella ja mitä enemmän juttelimme, sitä enemmän ihastuin. Hän olisi halunnut enemmänkin, mutta tiesin, etten itse kestäisi, jos pettäisin seurustelukumppaniani. Se olisi rikkonut minut, hänet ja en olisi kyllä ehkä ikinä voinut elää itseni kanssa enää. Se johtui tietysti myös siitä, että mies jonka kanssa seurustelin, oli lempeä, hyvä mies, joka kunnioitti minua ja luotti minuun eikä valittanut yhtään, kun lähdin vapaaehtoistöihin toiselle puolelle maata tai matkustin välillä kuukausiksi Suomeen jne.

    Viimeisenä iltana työleirillä (nukuimme kahden hengen parakeissa tytöt, pojat ja pariskunnat erikseen) ihastukseni kämppis oli jo lähtenyt ja raahasimme kaksi patjaa parakin lattialle vierekkäin ja valvoimme siinä melkein koko yön. Istuimme, makasimme ja vähän halasimmekin ja eron hetkellä ajattelin, että hajoan. Mutta kun kahta ei saa, oli pakko valita niin valitsin sen, jonka tunsin jo hyvin ja jossa ei ollut mitään vikaa. Pari viikkoa siinä tunnemyrskyssä meni, miehelle en kertonut ihan kaikkea(nimenomaan siitä tunnepuolesta). Ja vaikka vuosia myöhemmin erosimmekin silloisen ”mieheni” kanssa(emme siis olleet naimisissa), en milloinkaan katunut ja olen edelleen tyytyväinen siihen miten asiat menivät. Olemme pystyneet olemaan ystäviä vielä eron jälkeenkin. Mutta siis ymmärrän hyvin sen, että kuplassa, jossa ollaan 24/7 yhdessä, kaikenlaista saattaa tapahtua.

    Mutta tsemppiä sulle Minna! Ja edelleen, olet yksi mun ihan lempihenkilöistä tuolla 🙂

    1. Kiitos tästä koskettavasta tarinasta kaisa! Vapaaehtoistyöleiri ja yhteisö muistuttaa varmasti meidän TIS-kuplaa ja voin hyvin kuvitella sieltä kotiin lähdön vaikeuden! Ei varmasti ollut helppo päätös kun toisessa vaakakupissa on tunne ja toisessa turvallisuus. Vaikka aikuisena saatkin tehdä ihan mitä haluat, niin kahden miehen välillä on pakko valita. Enkä voi olla samaan aikaan sinkku ja parisuhteessa vaikka kuinka haluaisin.

      1. ”Enkä voi olla samaan aikaan sinkku ja parisuhteessa vaikka kuinka haluaisin..”

        Erinomaisesti sanottu 🙂 !!

  2. Mitäs mieltä olet paransitko toiminnallasi uralla kehittymis mahdollisuuksia vai huononsitko?

    Täydellisessä mailmassa jokainen saa olla minkälainen tuuliviiri tahansa. Aikuisten mailmassa teoilla on seurauksia.

    1. Tämä onkin hyvä kysymys ja tätä pohdin ennen leikkiin lähtöä vakavasti. En pelännyt sitä, että äiti suuttuu tai katsojat pitävät minua pellenä, mutta sitä pelkäsin mitä pomo sanoo. Mutta jos haluat jotakin, pelon ei pidä estää sinua tarttumasta haasteeseen. Ja jos menetät jotakin, saat yleensä tilalle jotain parempaa. Toistaiseksi Temptation Islandilla örvellyksellä ei ole ollut vaikutusta uraani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *