Tältä pettäminen tuntuu

Luulin että parisuhteemme ongelmat ratkeavat kertomalla niistä Temppareissa deiteille. Monella treffikumppanillani oli enemmän kokemusta seurustelusta kuin minulla, vaikka olinkin porukan senioreita. Eivät kaikki ongelmat silloin vielä ratkenneet, mutta nyt jaksoja katsoessa ymmärrän suhteista, itsestäni ja ihmisten käyttäytymisestä taas enemmän.

Eihän tämä helppoa ole katsoa Temppareita ja palata uudestaan niihin tunnelmiin mitä kuvauspäivinä saarella eli. Mutta sitäkin opettavaisempaa, kun näkee tilanteet telkkarista jonkun toisen silmin ja on ehtinyt yhden kvartaalin jo sulatella tapahtumia. Tämä blogin kirjoittaminen on auttanut käsittelemään mietteitäni. Kiitos myös palautteesta mitä olette tänne tai mailiin kirjoittaneet! Teidän katsojien kommentit ovat tarjonneet kiinnostavia uusia näkökulmia. Osallistujadiiliin kuului onneksi myös ammattiapua.

Kannattaako tunnustaa jos pettää? Tämä on klassinen ja vaikea kysymys. Tähän ei ole oikeaa vastausta, vaan riippuu tilanteesta. Ja siitä, mitä osapuolta draamassa edustat. Olen sitä mieltä, että hyvää suhdetta ei kannata heittää hukkaan yhden pettämisen takia. Mutta kannattaako kahden?

Iltanuotiovideo oli merkittävä käänne, sillä Sammy paljasti kahdella eri klipillä pettäneensä mua syksyllä. Ajattelin että olisin antanut anteeksi, jos Sammy olisi tunnustanut sen. Jos suhteellamme ei ole enää luottamusta niin mielestäni rehellisyys oli ainoa mitä meillä oli. Ei ihme jos meillä oli syksyllä vaikeaa, kun Sammy joutui yksin elämään salaisuutensa kanssa ja se verotti yhdessäolomme laatua. Suurin syy pettämisen tunnustamiselle on useimmiten oman olon helpottaminen. Joskus valehtelu on välittämistä.

Usempana päivänä saarella pohdin, pitäisikö laittaa vaihtoon työ- vai parisuhde. Nämähän eivät oikeasti ole riippuvaisia toisistaan, mutta olin tylsistynyt helppoon elämään ja kaipasin jotain uutta. Vai pitäisikö luopua molemmista? Työsuhde on minulle tärkeä keino toteuttaa itseäni ja siksi – valitettavasti – vietin suuremman osan ajastani töissä kuin kumppanini kanssa. Töissä saan tehdä asioita joista tykkään, joissa olen keskimääräistä parempi ja jotka ovat myös hyödyksi yhteiskunnalle. Työsuhteissakin tulee vastaan mutkia, joten kannattaako luovuttaa kun tie kääntyy?

Olen kiitollinen siitä, että minulla on toistaiseksi voimassaoleva työsuhde. Seurustellessa oletetaan myös, että ollaan toistaiseksi yhdessä, eikä silloin kuulu vilkuilla parempia kumppaneita. Vaikka olisikin tyytyväinen työsuhteeseen, moni etsii silti hiljaisesti vielä parempaa työpaikkaa. Kävin talvella työhaastattelussa toisessa työpaikassa, ja tästä asiasta luonnollisesti olin hiljaa töissä. Mietin monta kertaa, pitäisikö tämä teko tunnustaa työkaverille. Tältä petturuus tuntuu:

  1. Innostus jostain uudesta. Pitäisikö ottaa askel lähemmäksi?
  2. Jännitys siitä, mitä tästä tulee. Tästä voi seurata jotain parempaa. Jäänkö kiinni. Sanonko käyneeni “hammaslääkärissä”?
  3. Omien arvojen punnitseminen. Epäilys. Odotus.
  4. Seuraavat tuntemukset vaihtelevatkin tuloksen mukaan. En saanut tätä työpaikkaa ja olin ensin pettynyt, mutta sen jälkeen sain kuin sainkin jotain parempaa.

TIS treffit

Oli ihanaa saada uusi kämppis Oona! Oona on mua 10 vuotta nuorempi ja koin olevani hänelle isosisko. Hänen eloisuus ja puheliaisuus olivat kaivattu piristys saaren arkeen. Juhlimme Oonan kanssa Halloween-bileissä pisimpään ja vietimme nauruntäyteisiä jatkoja Jasun ja Janten parvekkeella.