Individualistisessa parisuhteessa ovat riidat vähissä

En ole seurustelija-tyyppiä. Onneksi kumppanini viihtyy myös mieluiten omassa seurassaan. Parisuhde toimii hyvin, kun molemmilla on omat kaverit, harrastukset ja aikataulunsa. Yksilökeskeisyys on nyky-yhteiskunnan korostetuimpia arvoja, ja siksi moni viihtyy paremmin sinkkuna, jolloin ei tarvitse luopua vapaudestaan. Modernissa parisuhteessa individualismi voi myös olla toimivan kumppanuuden salaisuus.

Toiset ovat riippuvaisempia kumppanista, eivätkä he koe olevansa kokonaisia tai onnellisia yksin. Tämän kategorian ihmiset kertovat, että “me valitsimme uuden automme kulutuksen perusteella” tai “me haluamme matkustaa keväällä Georgiaan”. Persoonamuoto onkin looginen, sillä me-ihmiset tekevät kaikki asiat yhdessä kaupassakäynnistä sukulointiin. Eikö aikaa säästyisi tärkeämpiin tehtäviin, kun toinen kävisi kaupassa ja toinen sukuloimassa?

Halut harvemmin syntyvät jaetussa mielessä, vaan suhteen toinen osapuoli markkinoi ajatuksen toiselle. Myyminen on aina haasteellista. Joskus toinen ostaa ajatuksen, useimmiten haluaja saa itse raottaa lompakkoaan ja kääriä hihat. Jos toisen mielestä vessa on likainen mutta toisen mielestä ei, kumman pitäisi siivota?

Turhauduin, kun Sammylla oli vääriä haaveita ja toiveita. Eikö hänelle ollutkaan tärkeää remontoida kylpyhuone? Eikö hän halua maalata olohuoneen seinää vaaleanpunaiseksi? Aikani tuskailin, että Sammy ei koe suhdettamme ja yhteistä kotia tärkeäksi. Sitten ymmärsin, että hän ei todellakaan haaveile vaaleanpunaisesta seinästä. Jos haluan sellaisen, on minun tehtävä se itse. Se on reilua.

Kummallakin on oikeus käyttää aikansa itselle tärkeiden asioiden parissa ja lähteä kaverille kysymättä kotoa lupaa. Autonomiset seurustelukumppanit voivat nauttia yhteisestä ajastaan kerran kuussa, jolloin molemmilla riittää siihen hetkeen tarvittava määrä arvostusta. Pitkään kestäneen parisuhteen ei tarvitse toimia samalla kaavalla kuin tuoreen, eikä se tarkoita että suhde olisi menettänyt merkityksensä. Odotan jo innolla joulukuun unelmatreffejä ja talviauton hitsaamista.

Minulla on enemmän kokemusta työsuhteista kuin parisuhteista, ajallisesti ja määrällisesti. Olen tyytyväinen työsuhteeseeni ja ammennan sieltä oppeja kotiin. Paras suhde on sellainen, joka sisältää itsensä johtamista, omien tavoitteiden asettamista ja itsenäistä työskentelyä, mutta yhteistyö kuuluu suhteeseen myös pieninä annoksina. Nyt parisuhteenikin toimii ja elämästä on tullut tylsää ja tavallista, kun suhde ei enää tarjoa jännitystä ja huolenaiheita.

Kissa tekee kodin

Onneksi riittää muita vielä suurempia ongelmia, joista voi olla huolissaan:

  • Saimaannorppien uhkaava sukupuutto
  • Maapallon ylikansoittuminen
  • Kodittomat kissat
  • Ilmastonmuutos
  • Nuorison laskeva kiinnostus matematiikkaan